Borta bra, hemma bäst?

Huh, huh. Kotona taas. Ovesta sisään astuessa tuntui, niinkuin olisi ollut kauemminkin poissa kuin reilun viikon. Kaikki näytti jotenkin erilaiselta, vaikkei mikään ollut muuttunut, paria nuupahtanutta kukkaa lukuunottamatta. 

Tämä päivä alkoi jonkin poran tai vastaavan vehkeen pärinällä. Sitä kesti ja kesti ja lopulta ymmärsin, että kylpyhuoneremonttimiehet ovat vuoden tauon jälkeen palanneet ja sitä pärinää tulee riittämään ties kuinka kauan joka arkipäivä 8-16. Mahtavaa! Toistaiseksi koko remontista ei ole tullut mitään ilmoitusta, ei edes onko tällä kertaa kohteena myös meidän kylpyhuoneemme. Niin kiva kun oliskin saada uus kylppäri, niin silti toivon. ettemme olisi ainakaan vielä onnekkaiden joukossa. Remontti tarkoittaa käytännössä päivittäisiä virolaisia miesvieraita kahdeksaksi tunniksi ja totaalista vessan ja suihkun käyttökieltoa pitkäksi aikaa.  Kello 16 tänään marssin apteekkiin ja hankin korvatulppalajitelman, että älkäätten ihmetelkö jos etten virka-aikaan tavoita.

Viimeisenä työpäivänä ennen mökkeilyviikolle lähtöä puhelimeni soi ja armas asuinkumppanini siellä soitti yrittäneensä hakea häkkivarastostamme kesävaatteita itselleen. Eipä sitten tarvinnutkaan niitä vaatteita haikailla, joku naapureistamme oli käynyt päästämässä sen "pienemmän hädän" varastoomme. Valkeat vaatteet olivat saaneet kellertävän värjäyksen. Tänään oli edessä vahinkojen arvioiminen ja kuvaaminen vakuutusyhtiötä varten . Pöytätietokoneeni oli kusessa, matot olivat kusessa, miehen vaatteet olivat kusessa, tyynyt ja peitot olivat kusessa. En löydä enää sanoja sille vitu ärsyyntymisen määrälle mitä tunnen. Tämä varastoon kuseminen oli vaan jäävuoren huippu ja se kuuluisa korsi joka katkaisee kamelin selän. Eniten suututtaa, että se kuseskelija ei todennäköisesti joudu mihinkään vastuuseen yhtään mistään aiheuttamastaan haitasta. Toivon mukaan heti syksyllä löydämme uuden kodin jostain inhimillisemmästä talosta, mitta on tullut täyteen jo ajat sitten ja malja valuu jo yli.