Valoa tunnelin päässä

Illat alkaa taas pimeytyä. Ja aamut. En pidä yhtään talvesta, joten tämä edessä oleva puolivuotta on itselleni aina iso haaste. Inhoan pakkasta, pimeyttä ja paksuja hankia. Minun puolestani lumi saisi sataa joulukuun ensimmäinen päivä ja sulaa tammikuun alussa pois. Pakkasta korkeintaan -10 astetta. Ei loskaa, ei räntää, ei tuulta vaan kirkkaita, kauniita pakkaspäiviä. Olen epäillyt olenko oikeasti enemmänkin karhu tai Muumi (ruumiinrakenne täsmää molempiin), koska selkeästi olisin talviunen tarpeessa. Kadehdin avoimesti kaikkia niitä, jotka viettävät talvensa jossain muualla tai edes lomailevat viikkotolkulla jossain paratiisisaarella helmikuun kylmyydessä. Lottopottia odotellessa.

Seuraava pidempi lomani häämöttää jossain hamassa ensi heinäkuussa. Päätin  muuttaa "lomarytmiäni" niin, että ensi vuonna en pidä pitkää pitkää kesälomaa vaan säästän lomaa ensi vuoden talveksi ja syksyksi. Tänä kesänä huomasin, että jo 

parin viikon kesäloma mökkeillen ja muissa maisemissa oleillen rentoutti riittävästi ja vei ajatukset kauaksi työkuvioista. Uskon, että jaksan paremmin, kun saisin lomaa myös tähän vuoden raskaimpaan jaksoon. Kesällä on valoa, aurinkoa, ihanan vehreä luonto ja lämpöä. Tuntuu, että silloin jaksaa töidenkin jälkeen enemmän ja olla aktiivisempi. Näin syksyn pimetessä ja etenkin talven tultua tunnun viihtyvän entistä enemmän omissa oloissani ja kaipaavani tosi vähän mitään ylimääräistä menemistä ja tekemistä. 

Olen sitä mieltä, että kaikilla vuodenajoilla onkin oma, syvä tehtävänsä. Keväällä luonto herää ja valo lisääntyy. Ensimmäiset kukat ja hennot vaaleanvihreät versot työntyvät esiin. Linnut laulavat ja ilma lämpenee. Se  on lempeä ja ihana herätys talven pimeyden jälkeen ja lisää energiaa valmistellen tulevaan kesään. Kevät on kuplivaa, keveää, iloista uusien tuulien aikaa. Kesällä taas luonnossa on syvä vihreä ja luonto on täynnä elämää ja tuoksuja ja värejä. Energiavarastot ovat huipussaan ja tuntuu, että jaksaa mitä vaan. Mieli on korkealla ja ihmiset ovat hyväntuulisia, puhkeavat itsekin kukkaan. Kaikki tuntuu sujuvan kuin itsestään, stressi hälvenee. Syksy on kuin luonnon ilotulitus ruskan väreineen, marjoineen ja sienineen, valmiina tankkaamaan viimeisen vitamiini ja väriterapia-annoksen talven varalle. Yleensä uudet harrastukset ja innostukset aloitetaan syksyn vimmassa. Talvella luonto riisuu värinsä ja verhoutuu lumeen. Mielestäni talvi on levon, rauhan ja oman kasvun aikaa. 

Tulevana viikonloppuna aion käydä kehityskeskustelun itseni kanssa liittyen juuri tulevaan talveen. Suunnitella, miettiä ja ideoida, kuinka voisin mahdollisimman hyvin varautua ja nauttia tulevasta talvesta. Mitä voisin tehdä, että tuleva puoli vuotta ei näyttäisi lähinnä mustalta pitkältä putkelta vaan täyttyisi nautittavista asioista ja valonpilkahduksista. Siinä sivussa ajattelin tuijottaa lähes hypnoosissa Helsinki International Horse Showta televisiosta molempina päivinä. Yleensä sunnuntain esteratsastusfinaalin aikana olen jo aivan liikuttuneessa tilassa ja harkitsen vakavasti Hevoshullu-lehden kestotilausta tai Nummelan ponitalli-kirjasarjan uudelleen lukemista alusta alkaen vanhojen heppamuistojeni elvyttämiseksi. 

Päätin kirjoittaa ylös asioita joista nautin ja joita haluaisin talven aikana tehdä. Paikkoja, joissa haluaisin käydä, ihmisiä, joita tavata ja asioita, joita haluaisin oppia. Parina viime talvena olen havahtunut siihen, että talvella voi nauttia ulkoilustakin, jos omistaa kunnon talvivaatteet. Aiemmin olen tyytynyt kärvistelemään ties missä kerrospukeutumisviritelmissä. Vuosi sitten hankin paksun ja pitkänmallisen untuvatakin ja tänä vuonna tilasin itselleni kunnon talvikengät, joissa en joudu palelemaan. Takissani kasvan kolminkertaiseksi ja kengätkään eivät ole sieltä siroimmasta päästä, mutta oi sitä tunnetta, kun ei talvipakkasillakaan tule kylmä. Takilla on myös itsetuntoon ulottuva vaikutus. Viime talvena pukeuduin siihen päivittäin noin reilun kuukauden päivät. Sitten lauhemman sään tullessa, kun vetäisin päälleni ihan tavallisen talvitakin, tunsin hoikistuneeni ainakin kymmenen kiloa alle minuutissa.  Suosittelen lämpimästi!

Ensi talvena tulen ainakin lukemaan monia ihania kirjoja, opettelemaan huovuttamista lisää, katsomaan enemmän elokuvia, tekemään Aino-koiran kanssa metsäretkiä kera kuuman kaakaon ja kanelipullien...Niin ja tärkeintä on, että olen päättänyt kirjoittaa ensimmäisen kokonaisen "kirjani" tulevan talven aikana. Jo sen ajatteleminen saa kihelmöimään ilosta ja innostuksesta. 

Ihanaa viikonloppua!

Nautiskelua

Oi ihanaa iltaa. Kävimme työkavereiden kanssa syömässä ihanassa ravintolassa. Nyt on vatsa täynnä vuohenjuusto-tomaattipastaa ja kotona keitin vielä mukillisen "Paratiisisaari"- nimistä hedelmäistä teetä (!). Koti on tämän illan tyhjä, kynttilät palavat ja olo on nautinnollisen raukea vanhassa nojatuolissa lojuen. Tästä siirrynkin sitten suoraan sänkyyn, jossa ensi yönä saan _KAIKKI_ tyynyt ja levittäytyä 120cm leveään "parisänkyymme" nukkumaan vaikka X-asentoon. 

Nautinnosta ajattelinkin kirjoittaa. Miten ihanaa on nauttia, kysellä välillä itseltään mistä minä nautin? Mikä on ihanin tapa tehdä joku asia? Mitä ihanaa voin tehdä itselleni tänään? Mistä voisin nauttia nyt?

Olen opiskellut tätä pienien ilojen taitoa ja nautiskelua vähän kerrallaan. Nautiskelulla tarkoitan sitä, että voin oikeasti nauttia, ilman ajatuksia "olen ansainnut tämän" tai "olenko nyt liian itsekäs?" tai "pitäisi tehdä jotain hyödyllistä". Ihan vain sitä, että voin tehdä kivoja ja ihania asioita sen takia että ne on kivoja ja ihania. Aiemmin käsitin tämän lähinnä niin, että voin ostaa kivoja ja ihania asioita itselleni parantamaan mieltäni tai palkinnoksi/lohdutukseksi (no okei, vieläkin ramppaan alvariinsa kirpparilla, mutta lähinnä löytämisen/säästämisen toivossa/ilossa). Siitä seurasi väistämättä morkkis ja tilin hupenimista. Nyt olen opettelemassa uutta tapaa ja poisoppimassa vanhoista ajatusmalleista. Kipinä tähän  tutkiskeluun on tullut viime kesän valmennuksen myötä. ( Katri Mannisen valmennuksesta lisätietoa muuten mm. täältä http://www.evitalehti.fi/blogit/katri-manninen , suosittelen lämpimästi!!!)

Vanhoissa ajatusmalleissani nautinto on sallittua silloin kun olen ansainnut sen jollain. Ensin työ, sitten huvi-sanonta on juurtunut takaraivoon jo lapsuudesta saakka. Myös päänsisäinen piiskuri on tehnyt tässä osansa ja se, että olen ajatellut, että minun täytyy olla sitä tai tätä ennenkuin saan nauttia jostain asiasta. Ennen kuin olen jonkun ihanan asian arvoinen. Esimerkiksi "en voi nauttia ruoasta hyvällä omatunnolla ennenkuin olen ihannepainossani" tai  "en voi nauttia kotona olemisesta, jos en ole siivonnut".  Läsnäolon opettelu on tuonut elämän sieltä sitten kun-maailmasta tähän hetkeen. Olen alkanut arvostaa aikaani ihan eri tavalla. En halua tehdä ikäviä juttuja. En halua kärsiä ja piiskata itseäni tekemään jotain, mistä en pidä. 

Vasta hiljattain olen oivaltanut, että tätä nautiskelua voi soveltaa loistavasti myös niihin "pitäisi tehdä sitä tai tätä" asioihin. Esimerkiksi meillä ei ole astianpesukonetta ja tässä tilanteessa on siis hyvä tiskata aina väliajoin, koska en halua siirtyä kertakäyttöastioihin. En pidä tiskaamisesta YHTÄÄN. Olen opetellut kysymään, miten voisin tehdä tiskaamisesta itselleni edes vähän ihanampaa? Minulle toimii se, että laitan aina tiskaamisen ajaksi lempimusiikkiani soimaan ja usein se jo riittää. Tai sovin itseni kanssa, että käytän tiskaamisajan jonkun kirjoitusprojektini juonenkäänteen sunnitteluun. Joskus kyllä huomaan, että siinä ajassa, kun mietin, mikä tekisi tiskauksesta hauskempaa, olisin jo ehtinyt tiskata kahdestikin. Joskus kun olen työpäivän jälkeen tosi väsynyt ja mieli tekisi lähinnä kaatua tv:n eteen loppuillaksi, kyselen itselleni mikä voisi olla vieläkin mukavampaa? Vaikka se, että sytyttelen kynttilöitä olohuoneeseen, jossa katson sitä televisiota tai katsoisinkin mieluummin jonkun elokuvan. Tai sulkisin sittenkin koko töllön ja lukisinkin kirjaa. 

 Mikä olisi nautinnollisin tapa liikkua? Kuinka voisin nauttia siivouksesta? Mikä olisi ihanin tapa syödä minulle sopivimmalla tavalla? Miten voisin tehdä työstäni hauskempaa? Miten voisin tehdä olostani mahdollisimman mukavan esimerkiksi flunssasta/väsymyksestä/huonosta fiiliksestä huolimatta?  Aina ei tarvitse miettiä, miten voisi muuttaa asioita niin, ettei joitain asioita tarvitsisi enää ollenkaan tehdä, vaan miettiä, miten voisi nauttia enemmän siitä, mitä tekee juuri nyt. 

Vaihtoehtoja on vaikka kuinka monia, kun vaan kyselee itseltään ja kuuntelee vastauksiaan lempeästi siitä huolimatta, että ensimmäinen ajatus olisikin joku sellainen, jota ei siinä hetkessä pysty toteuttamaan kuten "lähden äkkilähdöllä Hawaii-saarille ja pysyn siellä kesään asti".  Kun on avoin omille ajatuksilleen ja vähän hassuillekin ideoilleen, tulee kehittäneeksi huomaamattaan omaa luovuuttaan ja löytää uusia tapoja nautiskella pienistäkin asioista ja hetkistä. Se lisää itsetuntemusta ja luottamusta omaan sisäiseen ääneen ja voi johdattaa isompienkin asioiden äärelle. Minulle on ainakin tullut tunne siitä, että suhtaudun itseeni nykyään rakastavammin ja aiempaa enemmän kuin hyvään ystävään, en kuten ikuiseen kehityskohteeseen. 

Nautinnollisia hetkiä! 

Huopatossutehtaalta päivää!

Ihana viikonloppu! Tuntuu, että olen kerrankin saanut ladattua akkujani omien ajatusten ja mielipuuhieni parissa. Aino-koiraa on vain ikävä. Se on vielä reilun viikon "isovanhempiensa" luona maalla ennen kun kotiutuu. Tosin loma on varmaan tehnyt sillekin terää, se on päässyt Ihan Oikeisiin metsästyspuuhiin ja saanut muutenkin toteuttaa luontaista vahtimis- ja metsästysviettiään sydämensä kyllyydestä. Silti kaipaan sitä tänne lenkkikaveriksi ja ovelle vastaan, kun tulen kotiin. Ja on outoa, ettei se heti kipaise paikalle, kun jääkaapin ovi aukeaa. Koiran merkitys korostuu aina silloin, kun se on hetken poissa. Luotettavin, piristävin ja empaattisin ystäväni on ehdottomasti ihana Aino. 

Eilen kävin _jälleen_  ystäväni kanssa kirpparilla. Olen viime aikoina rampannut siellä alvariinsa ja tehnyt hienoja löytöjä! Viime viikonloppuna onneksi sain myös myytyä tavaraa kasoittain, joten tilanne niin vaatekaapissa kuin kukkarossakin vähän tasoittui. Nyt löysin kahdet kengät ja kaikenlaisia neuleita viilenevien syyspäivien varalle ja parit farkut muutamilla euroilla. Joskus harkitsin, että voisin pitää kirpputorilöydöt-tyyppistä blogiakin, mutta siinä ei mielestäni ole tarpeeksi ideaa. Mitä kukaan hyötyy tai mitä hauskaa siinä on, että kuvaan ja kerron mitä aarteita minä olen sieltä löytänyt ja kehuskelen niillä? Mieluummin pitäisin semmoista reality-blogia, että olen kirpparilla ja lähetän suoraan kuvat jonnekin että TÄMMÖISIÄ TÄÄLLÄ ON, TULKAA ÄKKIÄ HAKEMAAN. Paljonkohan joku kirppariyrittäjä olis semmoisesta valmis maksamaan? 

Tänä aamuna kävin pitkällä lenkillä ja kuvasin syksyisiä maisemia (vähän huonolla) kamerallani. Yritän bongailla aina välillä paremman peruskameran tarjouksia, tämä nykyinen on jäänyt auttamattomasti jälkeen. Kännykkäkamerakin on parempi, mutta jotenkin tykkään silti räpsiä kuvia ihan perinteisellä, vaikka ne nyt ovat mitä ovat. Maisemat on kuitenkin kauniita! Syksyn väriloisto on kuin luonnon tarjoama energiapommi tulevan talven pimeyden varalle.

Olen myös päässyt tässä kotihiireilyssäni kakkostasolle . Keksin viime viikolla aloittaa huovuttamisen (kolmostasolle nousen illalla kun leivon sämpylöitä!) En aiemmin huovuttanut, mutta luottavaisena ja innostuksen vallassa kipaisin Tiimariin ja ostin sieltä huovutusvillaa lähes kaikissa mahdollisissa väreissä. Päätin aloittaa tekemällä muilla ihailemiani huopahelmikoruja. Ostin myös huovutusneulan, mutta en ole vielä kokeillut sitä, huovutan siis vesi-saippua-menetelmällä. Aion tehdä siskontyttärelleni värikkäät huopahelmet viemisiksi. Huovuttamisen lisäksi olen neulonut ja karpalonpunainen tuubikaulaliinani valmistuu tasaisen varmasti. Nauratti kun luin jostain artikkelin siitä, miten "kotoilu" (hieno ilmaisu sille, että tykkää kökkiä kotona!) on nyt erityisen trendikästä. Siis ilmeisesti kotoilulla tarkoitetaan jotain sellaista, mitä Anu Harkki esittelee kotoliving-sivustollaan. Käsitöiden/askarteluiden ja kotihommien tekemistä ja ruoanlaittoa? Itse Tommy Hilfigerinkin  sanotaan tänä syksynä hoksanneen kotoilun muodikkuuden, koska uusimmassa kamppanjassaan "the Hilfirger-family" on palannut kotiin. No, sehän on jo vanha viisaus, että tarpeeks kauan kun odottaa, niin kaikki tulee muotiin. Ja nyt on siis minun hetkeni!!! Ens vuonna olen varmaan totaalisen passé, kun bilettäminen on jälleen IN. 

Fashionista itse Au naturel