Nautiskelua

Oi ihanaa iltaa. Kävimme työkavereiden kanssa syömässä ihanassa ravintolassa. Nyt on vatsa täynnä vuohenjuusto-tomaattipastaa ja kotona keitin vielä mukillisen "Paratiisisaari"- nimistä hedelmäistä teetä (!). Koti on tämän illan tyhjä, kynttilät palavat ja olo on nautinnollisen raukea vanhassa nojatuolissa lojuen. Tästä siirrynkin sitten suoraan sänkyyn, jossa ensi yönä saan _KAIKKI_ tyynyt ja levittäytyä 120cm leveään "parisänkyymme" nukkumaan vaikka X-asentoon. 

Nautinnosta ajattelinkin kirjoittaa. Miten ihanaa on nauttia, kysellä välillä itseltään mistä minä nautin? Mikä on ihanin tapa tehdä joku asia? Mitä ihanaa voin tehdä itselleni tänään? Mistä voisin nauttia nyt?

Olen opiskellut tätä pienien ilojen taitoa ja nautiskelua vähän kerrallaan. Nautiskelulla tarkoitan sitä, että voin oikeasti nauttia, ilman ajatuksia "olen ansainnut tämän" tai "olenko nyt liian itsekäs?" tai "pitäisi tehdä jotain hyödyllistä". Ihan vain sitä, että voin tehdä kivoja ja ihania asioita sen takia että ne on kivoja ja ihania. Aiemmin käsitin tämän lähinnä niin, että voin ostaa kivoja ja ihania asioita itselleni parantamaan mieltäni tai palkinnoksi/lohdutukseksi (no okei, vieläkin ramppaan alvariinsa kirpparilla, mutta lähinnä löytämisen/säästämisen toivossa/ilossa). Siitä seurasi väistämättä morkkis ja tilin hupenimista. Nyt olen opettelemassa uutta tapaa ja poisoppimassa vanhoista ajatusmalleista. Kipinä tähän  tutkiskeluun on tullut viime kesän valmennuksen myötä. ( Katri Mannisen valmennuksesta lisätietoa muuten mm. täältä http://www.evitalehti.fi/blogit/katri-manninen , suosittelen lämpimästi!!!)

Vanhoissa ajatusmalleissani nautinto on sallittua silloin kun olen ansainnut sen jollain. Ensin työ, sitten huvi-sanonta on juurtunut takaraivoon jo lapsuudesta saakka. Myös päänsisäinen piiskuri on tehnyt tässä osansa ja se, että olen ajatellut, että minun täytyy olla sitä tai tätä ennenkuin saan nauttia jostain asiasta. Ennen kuin olen jonkun ihanan asian arvoinen. Esimerkiksi "en voi nauttia ruoasta hyvällä omatunnolla ennenkuin olen ihannepainossani" tai  "en voi nauttia kotona olemisesta, jos en ole siivonnut".  Läsnäolon opettelu on tuonut elämän sieltä sitten kun-maailmasta tähän hetkeen. Olen alkanut arvostaa aikaani ihan eri tavalla. En halua tehdä ikäviä juttuja. En halua kärsiä ja piiskata itseäni tekemään jotain, mistä en pidä. 

Vasta hiljattain olen oivaltanut, että tätä nautiskelua voi soveltaa loistavasti myös niihin "pitäisi tehdä sitä tai tätä" asioihin. Esimerkiksi meillä ei ole astianpesukonetta ja tässä tilanteessa on siis hyvä tiskata aina väliajoin, koska en halua siirtyä kertakäyttöastioihin. En pidä tiskaamisesta YHTÄÄN. Olen opetellut kysymään, miten voisin tehdä tiskaamisesta itselleni edes vähän ihanampaa? Minulle toimii se, että laitan aina tiskaamisen ajaksi lempimusiikkiani soimaan ja usein se jo riittää. Tai sovin itseni kanssa, että käytän tiskaamisajan jonkun kirjoitusprojektini juonenkäänteen sunnitteluun. Joskus kyllä huomaan, että siinä ajassa, kun mietin, mikä tekisi tiskauksesta hauskempaa, olisin jo ehtinyt tiskata kahdestikin. Joskus kun olen työpäivän jälkeen tosi väsynyt ja mieli tekisi lähinnä kaatua tv:n eteen loppuillaksi, kyselen itselleni mikä voisi olla vieläkin mukavampaa? Vaikka se, että sytyttelen kynttilöitä olohuoneeseen, jossa katson sitä televisiota tai katsoisinkin mieluummin jonkun elokuvan. Tai sulkisin sittenkin koko töllön ja lukisinkin kirjaa. 

 Mikä olisi nautinnollisin tapa liikkua? Kuinka voisin nauttia siivouksesta? Mikä olisi ihanin tapa syödä minulle sopivimmalla tavalla? Miten voisin tehdä työstäni hauskempaa? Miten voisin tehdä olostani mahdollisimman mukavan esimerkiksi flunssasta/väsymyksestä/huonosta fiiliksestä huolimatta?  Aina ei tarvitse miettiä, miten voisi muuttaa asioita niin, ettei joitain asioita tarvitsisi enää ollenkaan tehdä, vaan miettiä, miten voisi nauttia enemmän siitä, mitä tekee juuri nyt. 

Vaihtoehtoja on vaikka kuinka monia, kun vaan kyselee itseltään ja kuuntelee vastauksiaan lempeästi siitä huolimatta, että ensimmäinen ajatus olisikin joku sellainen, jota ei siinä hetkessä pysty toteuttamaan kuten "lähden äkkilähdöllä Hawaii-saarille ja pysyn siellä kesään asti".  Kun on avoin omille ajatuksilleen ja vähän hassuillekin ideoilleen, tulee kehittäneeksi huomaamattaan omaa luovuuttaan ja löytää uusia tapoja nautiskella pienistäkin asioista ja hetkistä. Se lisää itsetuntemusta ja luottamusta omaan sisäiseen ääneen ja voi johdattaa isompienkin asioiden äärelle. Minulle on ainakin tullut tunne siitä, että suhtaudun itseeni nykyään rakastavammin ja aiempaa enemmän kuin hyvään ystävään, en kuten ikuiseen kehityskohteeseen. 

Nautinnollisia hetkiä!