Valoa tunnelin päässä

Illat alkaa taas pimeytyä. Ja aamut. En pidä yhtään talvesta, joten tämä edessä oleva puolivuotta on itselleni aina iso haaste. Inhoan pakkasta, pimeyttä ja paksuja hankia. Minun puolestani lumi saisi sataa joulukuun ensimmäinen päivä ja sulaa tammikuun alussa pois. Pakkasta korkeintaan -10 astetta. Ei loskaa, ei räntää, ei tuulta vaan kirkkaita, kauniita pakkaspäiviä. Olen epäillyt olenko oikeasti enemmänkin karhu tai Muumi (ruumiinrakenne täsmää molempiin), koska selkeästi olisin talviunen tarpeessa. Kadehdin avoimesti kaikkia niitä, jotka viettävät talvensa jossain muualla tai edes lomailevat viikkotolkulla jossain paratiisisaarella helmikuun kylmyydessä. Lottopottia odotellessa.

Seuraava pidempi lomani häämöttää jossain hamassa ensi heinäkuussa. Päätin  muuttaa "lomarytmiäni" niin, että ensi vuonna en pidä pitkää pitkää kesälomaa vaan säästän lomaa ensi vuoden talveksi ja syksyksi. Tänä kesänä huomasin, että jo 

parin viikon kesäloma mökkeillen ja muissa maisemissa oleillen rentoutti riittävästi ja vei ajatukset kauaksi työkuvioista. Uskon, että jaksan paremmin, kun saisin lomaa myös tähän vuoden raskaimpaan jaksoon. Kesällä on valoa, aurinkoa, ihanan vehreä luonto ja lämpöä. Tuntuu, että silloin jaksaa töidenkin jälkeen enemmän ja olla aktiivisempi. Näin syksyn pimetessä ja etenkin talven tultua tunnun viihtyvän entistä enemmän omissa oloissani ja kaipaavani tosi vähän mitään ylimääräistä menemistä ja tekemistä. 

Olen sitä mieltä, että kaikilla vuodenajoilla onkin oma, syvä tehtävänsä. Keväällä luonto herää ja valo lisääntyy. Ensimmäiset kukat ja hennot vaaleanvihreät versot työntyvät esiin. Linnut laulavat ja ilma lämpenee. Se  on lempeä ja ihana herätys talven pimeyden jälkeen ja lisää energiaa valmistellen tulevaan kesään. Kevät on kuplivaa, keveää, iloista uusien tuulien aikaa. Kesällä taas luonnossa on syvä vihreä ja luonto on täynnä elämää ja tuoksuja ja värejä. Energiavarastot ovat huipussaan ja tuntuu, että jaksaa mitä vaan. Mieli on korkealla ja ihmiset ovat hyväntuulisia, puhkeavat itsekin kukkaan. Kaikki tuntuu sujuvan kuin itsestään, stressi hälvenee. Syksy on kuin luonnon ilotulitus ruskan väreineen, marjoineen ja sienineen, valmiina tankkaamaan viimeisen vitamiini ja väriterapia-annoksen talven varalle. Yleensä uudet harrastukset ja innostukset aloitetaan syksyn vimmassa. Talvella luonto riisuu värinsä ja verhoutuu lumeen. Mielestäni talvi on levon, rauhan ja oman kasvun aikaa. 

Tulevana viikonloppuna aion käydä kehityskeskustelun itseni kanssa liittyen juuri tulevaan talveen. Suunnitella, miettiä ja ideoida, kuinka voisin mahdollisimman hyvin varautua ja nauttia tulevasta talvesta. Mitä voisin tehdä, että tuleva puoli vuotta ei näyttäisi lähinnä mustalta pitkältä putkelta vaan täyttyisi nautittavista asioista ja valonpilkahduksista. Siinä sivussa ajattelin tuijottaa lähes hypnoosissa Helsinki International Horse Showta televisiosta molempina päivinä. Yleensä sunnuntain esteratsastusfinaalin aikana olen jo aivan liikuttuneessa tilassa ja harkitsen vakavasti Hevoshullu-lehden kestotilausta tai Nummelan ponitalli-kirjasarjan uudelleen lukemista alusta alkaen vanhojen heppamuistojeni elvyttämiseksi. 

Päätin kirjoittaa ylös asioita joista nautin ja joita haluaisin talven aikana tehdä. Paikkoja, joissa haluaisin käydä, ihmisiä, joita tavata ja asioita, joita haluaisin oppia. Parina viime talvena olen havahtunut siihen, että talvella voi nauttia ulkoilustakin, jos omistaa kunnon talvivaatteet. Aiemmin olen tyytynyt kärvistelemään ties missä kerrospukeutumisviritelmissä. Vuosi sitten hankin paksun ja pitkänmallisen untuvatakin ja tänä vuonna tilasin itselleni kunnon talvikengät, joissa en joudu palelemaan. Takissani kasvan kolminkertaiseksi ja kengätkään eivät ole sieltä siroimmasta päästä, mutta oi sitä tunnetta, kun ei talvipakkasillakaan tule kylmä. Takilla on myös itsetuntoon ulottuva vaikutus. Viime talvena pukeuduin siihen päivittäin noin reilun kuukauden päivät. Sitten lauhemman sään tullessa, kun vetäisin päälleni ihan tavallisen talvitakin, tunsin hoikistuneeni ainakin kymmenen kiloa alle minuutissa.  Suosittelen lämpimästi!

Ensi talvena tulen ainakin lukemaan monia ihania kirjoja, opettelemaan huovuttamista lisää, katsomaan enemmän elokuvia, tekemään Aino-koiran kanssa metsäretkiä kera kuuman kaakaon ja kanelipullien...Niin ja tärkeintä on, että olen päättänyt kirjoittaa ensimmäisen kokonaisen "kirjani" tulevan talven aikana. Jo sen ajatteleminen saa kihelmöimään ilosta ja innostuksesta. 

Ihanaa viikonloppua!