Kiitosvirsi

Hah haa.. Olipa hauska lukea edellistä kirjoitusta! Siinä mielessä hauska, että olin niin harmonisissa tunnelmissa ja suunnitellut kaikenlaista kehityskeskustelua ja muuta. Katinvillat. No, tuona viikonloppuna kehitin itselleni lähinnä lisää päällepantavaa kirpparilta -oli muuten niiiiin hienoja löytöjä, että niistä on ikävä kyllä pakko tehdä tänne joku kuvakooste jossain välissä muiden kiusaksi, koska haluan vähän ylpeillä ;) ! Niin ja siivosin kotia ja joo-o, tuijotin niitä heppakisoja.. mutta syvällisempi osuus taisi jäädä vähemmälle. Tosin mulla oli kirpparilla niin kivaa seuraa, että siinä saattoi jotain henkistä kehitystä tapahtua ohessa. Talvenkaan suhteen ei kehittynyt uusia suunnitelmia. Talvikengät tulivat, mutta osoittautuivat Aivan Paskoiksi. Joten...varautuminen jatkukoon, mahdollisesti tulevana viikonloppuna.

Viimeiset pari viikkoa on menneet siivillä ja pikkuisen automaattiohjauksella. Pysähtymiselle olisi kyllä tilausta. Tänään kävin työn puolesta tutustumassa ekaa kertaa paikalliseen uimahalliin, jonne saan työsuhde-etuna sata ilmaista lippua. Nyt kun paikka on "tuttu" ( eli tietää missä on pukuhuone, missä uima-altaat ja ei siis näytä eksyneeltä vaan ihan yhtä luontevalta uimarilta kuin kaikki muutkin) ajattelin, että voisin alkaa käydä uimassa pitkästä aikaa silloin tällöin. Googlailin myös joogatunteja ja huomasin, että ihan lähellä meitä on joogasali, jossa kelpaa toinen työsuhde-etuni, sporttipassi. Passilla saisin heti kymmenen kerran kortin ja voisin siis työnantajan laskuun kokeilla hathajoogaa. Jotenkin mieli vetää liikkumaan, mutta ei enää spinningin tai vatsapeppujumppien pariin.

Kiitollisuus on ollut vahvasti läsnä lähiaikoina. Olen tavannut usempaakin ystävääni ja huomannut, että lähipiirissäni hehkuu todellisia aarteita. Kun aikansa kotihiireilee, niin sitten ystävienkin näkeminen tuntuu jotenkin erityiseltä ja tärkeältä. Katsoin myös viikonloppuna jotain hyväntekeväisyysohjelmaa, jonka tuotto ohjautui syöpäpotilaille. Tuli hyvin hiljainen ja kiitollinen olo siitä, että itse saa olla terve ja elää normaalia elämää. 

Kiitollisuus tulee myös hyvin konkreettisista teoista ja asioista ja niin pinnalliselta kuin kuulostaakin, tavaroista. Olen kauan kaivannut sohvaa. Olen mielikuvitellut sitä ihanuutta, kun saan pötköttää sohvallani viltin alla. Meillä oli tähän asti kaksi hyvinkin retroa ja  _hiukka_ epämukavaa nojatuolia.  Periaatteessa meillä on myös sohvat, oikein kaksin kappalein. Vuosi sitten meille hankittuja.   Hienoja ja lähes uusia ja laadukkaita ja ihan täydellisiä unelmasohvia. Ongelma on vain, että ne ovat olleet koko tämän ajan noin 350km päässä, ihan toisessa olohuoneessa. Olen toivonut niiden lentävän jollain mystisellä taikamatolla meille kun ne eivät ole sitä perinteisillä menetelmillä onnistuneet tekemään. Päätin, että odotus saa luvan loppua nyt, SOHVA ON SAATAVA. Päätin, että veronpalautusrahani törsään tänä vuonna sohvaan, pehmeään ja ihanaan loikoilumalliin. Ja sitten... ihana, Espanjaan juuri muuton tehnyt ystäväni halusi luopua muuton keskellä mahtavasta kulmadivaanisohvastaan ihan ilmaiseksi ja nyt olen ihan huippuonnellinen , muhkean sohvan omistaja. Tunnen ihan mieletöntä iloa ja kiitollisuutta. Mahtavaa! 

Kiitollisuus saa huomaamaan sen, miten paljon itsellä on ja mikä kaikki on hyvin. Sen myötä kumpuaa myös halu laittaa hyvä kiertämään. Olen pitänyt kiitollisuuspäiväkirjaa asioista ja se auttaa havaitsemaan konkreettisesti sen, miten paljon ihania ja hyviä juttuja tapahtuu päivittäin. Ja jos ei tapahdu, tai tapahtuu ikäviä asioita, niin kuitenkin voi olla kiitollinen siitä, että ylipäänsä elää, päivä on päässyt kaikesta huolimatta iltaan ja on saanut ruokaa ja vaikkapa unta. Saan voimaa siitä, että listaan kiitollisuus-asiani paperille, enkä vain mieti niitä mielessäni. Sivujen kertyessä tuumaan, että elämässäni on paljon ilon ja kiitoksen aiheita.