Nyt on talvisuunnitelmat tehty! Olen viettänyt suloisen sunnuntain, kun eilisestä lauantaista pääsin yli. Mulla on ollut selkeä lauantaiahdistus parina viikonloppuna. Nimenomaan selkeä siksi, että tiedän mistä se johtuu mutta olen halunnut uskotella, että se ei johdu siitä :). Se johtuu nukkumisesta. Työpäivinä nukun liian vähän, noin 5-6,5 tuntia. Uskon, että tarvitsen unta seitsemästä kahdeksaan tuntia, jotta olisin tällä fiiliksellä kuin esimerkiksi nyt: rauhallinen, virkeä, tasapainoinen, hyväntuulinen. Saan paljon juttuja tehtyä ja olen hyvillä mielin. Lauantain häämöttäessä olen siis päättänyt herätä aamulla "omaan tahtiin", ilman kelloa. Usein heräänkin ensimmäisen kerran joskus ennen kahdeksaa, mutta en suinkaan nouse ylös vaan jatkan unia ja seuraava havahtuminen tapahtuukin sitten siellä lähempänä kymmentä. Tunnen oloni edelleenkin väsyneeksi ja heräämisvaihetta kestää puolille päivin. Saan oikein houkutella itseäni tekemään mitään. Sitten tuntuukin että päivä on jo kohta ohi ja olo on nuutunut, saamaton ja lisäoireina saattaa esiintyä myös itsensä piiskaamista kuten "NYT ON VIIKONLOPPU, TEE JOTAIN TAI OLE EDES PAREMMALLA TUULELLA ÄÄLIÖ!!!!". Eilinen kului jotakuinkin noissa merkeissä. Illalla vähän helpotti. Koiran kanssa lenkkeillessä löysin The Oksan, josta koristin Talvipuun ja myöhemmin kävimme hautausmaalla viemässä kynttilän muualle haudattujen muistomerkille.
 |
| Malmin hautausmaalta |
 |
| In Memoriam -muistomerkiltä |
Tänään sitten pohdiskelin sitä, että miksi en tee nukkumisasialle mitään. Luulen kai, että tällä nykymetodilla saan "kaiken" työviikoilla, eli aikaa niin iltaan kuin aamuunkin työpäivän ympärille kun herään aikaisin ja menen liian myöhään nukkumaan. Todellisuudessa se on melkoinen emävalhe. Aamun heräämisen vielä ymmärrän, koska tarvitsen ja haluan aamuun aikaa ennenkuin lähden töihin, mutta se ilta onkin ihan toinen juttu. Uskottelen itselleni, että ehdin siinä tehdä kaikkea ja on kiva vielä viettää aikaa miehenkin kanssa. No voitte varmaan itsekin kuvitella että a) miten pirteä minkään tekijä olen työpäivän jälkeen noilla unilla ja b) kuinka laadukasta ja mukavaa seuraa olen. Muistutan lähinnä tikittävää pommia vuorovaikutustaidoiltani, kun olen oikein väsynyt ja tekemiset rajoittuvat lukemiseen ja tvn katsomiseen. Ajattelin tänään siis sitä, miltäköhän elämä ja viikko tuntuisi, jos mulla olisi joka päivä näin hyvä ja levännyt olo kuin tänään? Jos menisin tuntia aikaisemmin nukkumaan, mistä todellisuudessa jäisin paitsi? Menettäisinkö mitään?
 |
| Työkaverin kovertama Halloween -lyhty sai päiväkodin juhlien jälkeen paikan parvekkeeltamme, vaikken Halloweenia muuten viettänytkään. |
Suunnitelmia tehdessäni alkoi naurattaa koko suunnitelmien teko. Ajattelin, että mitäköhän kuvittelen, että tapahtuisi, jos en tekisi mitään suunnitelmia "talven varalle"? Luulenko, että ilman suunnitelmia, joutuisin johonkin näkymättömään pyörteeseen ja se imaisisi minut jotenkin täysin retuperälle kaiken suhteen? Että sitten keväällä tipahtaisin takaisin maan pinnalle ja ihmettelisin että huh huh, mitäköhän tässä nyt oikein tapahtui? Enkö käyttäisi lainkaan järkeäni jos minulla ei olisi suunnitelmia? Tekisinkö muka jotain totaalisen toisin jos en olisi miettinyt mitä haluan tehdä? Välillä naurattaa se, että on kasvanut tällä elämänhallinnan kultakaudella ja kontrollifriikkeyden kukka on päässyt kukoistamaan siinä mittakaavassa, että lähes kaiken pitäisi olla jollain lailla hallinnassa. Kuitenkin on niiiiiiiin valtavasti asioita, jotka eivät ole minusta kiinni tai joihin en voi parhaimmilla suunnitelmillanikaan vaikuttaa. Mitäs jos luopuisi hetkeksi ohjaksista tai siis siitä hallinnasta, suunnitelmista ja katsoisi mitä tapahtuu? Automaattinen seuraava ajatukseni on, että no, sittenhän kaikki menisi ihan päin helvettiä! Toisaalta olen kyllä myös tavoitteiden ja päämäärien asettelun kannalla, koska ne antavat jotenkin enemmän suuntaa sille, mitä tekee. Kirkastaa sitä, mitä oikeasti tahtoo.
 |
| The Talvipuun koristus |
Kipaisin perjantaina Ikeasta hakemassa uudet peitot. Niiden avulla houkuttelen siis itseni aiemmin pehkuihin. Mukaan tarttui myös erinäinen määrä kynttilöitä "iltavaloiksi". Talvella en oikein muita valoja tahtoisi käyttääkään ja asunnossamme onkin sen verran monta lyhtyä ja kippoa, että ne valaisevatkin ihan kiitettävästi. Kynttilän valo rauhoittaa ja hiljentää ajatukset. Iltalukemistakin pitää olla ja etenkin nyt, jos tavoitteena on päästä sänkyyn ajoissa. Aion kerrata Raija Orasen Maan Aamu-trilogian. Hankin keskimmäisen osan kirpparilta ja nyt on kaikki osat hyllyssä. Rakastan Raija Orasen kirjoja, erityisesti Puhtaat valkeat lakanat- teosta kaikissa muodoissa (omistan sen myös dvdllä) ja olen lukenut niitä jo ala-asteelta lähtien. Toivon, että tästä alkaa ihanien, sinisten talviunien aika.
 |
| Näitä lukee jo aika monta iltaa... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti