Onni yksillä, kesä kaikilla,osa 2

Olen miettinyt tänään tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta. Tai oikeasti olen miettinyt tyytymättömyyttä ja sen seurauksia.

Tunnen erään Hyvin Tyytymättömän Ihmisen. Sallittakoon nyt "pahan puhuminen" nimettömästä henkilöstä koska hän käy oikein hyvin esimerkiksi tähän aiheeseen. Tällä ihmisellä on oikeastaan kaikkea. Monet voisivat kadehtia häntä siitä, miltä elämä hänen elämänsä näyttää ulospäin. Oikeasti tuntuu, että Kuka Tahansa voisi olla melko onnellinen, jos asiat olisivat sillä mallilla kuin hänellä. Paitsi hän itse. 

Hän on tyytymätön. Aina jokin on vialla tai jokin voisi vähintäänkin olla vielä paremmin toisella tavalla. Hän ei osaa olla kiitollinen mistään. Hänen sanavarastoonsa itseasiassa ei kuulu sanat kiitos tai kiitollisuus. Sehän olisi sitä, että on myöntänyt olevansa tyytyväinen tilanteeseen. Jos ollaan hyvässä ravintolassa ja joku muu maksaa, ruokalista ei ole riittävän monipuolinen.  Jos hänellä on auto, on se vähintäänkin väärän värinen. Jos matto on hyvä niin verhot pitää vaihtaa. Jos on kesä, on liian kuuma, jos talvi niin liian kylmä ja pimeä.  Aina on varaa parantaa ja löytyy jotain, josta olla pahoilla mielin tai jota voi kritisoida. Usein tämä henkilö saa myös muut ihmiset tuntemaan syvää riittämättömyyden tunnetta. En ihmettele, ettei hänellä ole juuri ystäviä.

On ihan tavallista haaveilla välillä joistain mukavista asioista, jotka häämöttävät jossain tulevaisuudessa tai tehdä paljon töitä jonkun tavoitteen saavuttamiseksi. Yhtä tyypillistä on murehtia jotakin, minkä olisi voinut menneessä tehdä toisin. Mutta kuinka raskasta voi olla ihmisen elämä, joka elää jatkuvassa tyytymättömyydessä lähestulkoon kaikkeen? Uskon, että se aiheuttaa jopa mielenterveydellisiä ongelmia. Kun ei osaa iloita siitä mitä jo on, voiko iloita mistään?

Tänään havahduin siihen, että olen jo jonkin aikaa ollut aika tyytyväinen ja kiitollinen siitä, mitä minulla on NYT. Toki keksin heti ainakin satakaksikymmentä asiaa, jotka voisivat olla paremmin, mutta myös aika paljon enemmän asioita jotka voisivat olla _TODELLA_ paljon huonommin. Olen kiitollinen ja onnellinen siitä mitä minulla on Juuri Nyt. En halua keskittyä siihen, mitä minulta puuttuu tai miettiä jatkuvasti, mikä voisi tehdä elämäni vieläkin paremmaksi. Uskon, että pienestäkin iloitseminen on yksi isoista voimavaroista ihmisten elämässä. Usein eniten tyytyväisyyttä tuovat asiat ovat sitäpaitsi ihan jotain muuta kuin hieno koti tai auto, rahan määrä tai ulkoinen menestys yleensä 

Tänään olen ollut tyytyväinen ja kiitollinen esimerkiksi vanhasta kauniin värisestä räsymatosta (olisinko onnellisempi jos olisin ostanut Ikeasta tänään uuden?),  ihanista ystävistä (mutta onko niitä tarpeeksi? Ai että, kun sekin yks ystävä silloin käyttäytyi niin paskamaisesti,muuten varmaan oltaisiin vieläkin ystäviä) auringonpaisteesta (mutta tuleeko siitä ihosyöpä??) , hyvästä kirjasta (olisi pitänyt lukea enemmän kyllä lomalla), kirpparilöydöistä (mutta HARMI että se yks pusero olikin liian pieni ja oikeastaan se hamekin olis vielä kivempi mustana),  koirastani (mut hirveesti siitä lähtee karvaa ja tänäänkin siinä oli punkki), terveydestäni (no joo, onhan mulla niitä allergioita), aamukävelystä (mutta oli kyllä epämukavat kengät jalassa ja aika kuumakin), saadusta sähköpostista (harmi, että sain vaan yhden postin), vapaasta ajasta (mutta ikävää, että loma loppuu ihan kohta), omasta kodista (mikäs oma tää on? kaupungin vuokra-asunto ja naapurustokin on mitä on. Kyllä oma talo ja piha olis sentään jotain)...listaa voisi jatkaakin, mutta idea tuli varmasti selväksi.  Tyytyväisyyteen tarvitaan mielestäni ymmärrys siitä, ettei mikään ole itsestäänselvää ja oikeasti ajatusten kohdistaminen siihen, mitä minulla jo on nyt ja sen kaiken paljon arvostaminen. Myös se, että haluaa katsoa asioita siltä kannalta, mitä hyvää niissä on, auttaa asiaan. Tyytyväinen ja kiitollinen voi olla vain tässä hetkessä, ei sitten kun tai sitten jos.