Kun hetkeksi päästää irti jatkuvista vaatimuksista itseään (ja muita kohtaan) huomaa, että kaikki on oikeastaan ihan hyvin ja asiat menevät jokseenkin omalla painollaan.
Tänään en ole vaatinut itseäni olemaan "lomalla ja rentoutunut" ja olo on tuntunut rauhaisammalta kuin koko viime viikolla. En ole vaatinut itseäni ajattelemaan positiivisesti ja lakkaamaan murehtimasta ja oloni onkin ollut yllättäen tasapainoisempi. En ole vaatinut itseäni "suorittamaan elämää" ja huomaan, että olen tehnyt vaikka mitä mukavaa ja kivaa.
Luovuin siis vajaan viikon kokeilun jälkeen siitä heräämisjutusta. Kello viisi ei tuntunut ihan omalta ajalta nousta tähän maailmaan. Olin niin pihalla kellon soidessa, etten yksinkertaisesti muista edes kunnolla havahtuneeni. Olen vain sammuttanut hälytyksen ja vaipunut saman tien uudestaan uneen. Jollekin toiselle se on varmasti kiistatta paras ja tehokkain aika nousta ylös, mutta itse koin että en näe mitään mieltä pakottaa itseäni kesken unen ylös ja sitten hoiperrella seuraavan tunnin ajan vähintään jossain hämärän rajamailla.
Tykkään kyllä aamuista ja aikaisin heräämisestä, mutta pitää fiksata oikea aika kohdalleen niin, että se tapahtuu jotenkin luonnollisemmin ja että en revi siitä heräämisestä lisää paineita tähän elämään. Toki varmaan tuollaisen viideltä heräämisen oppimiseenkin kuluu enemmän aikaa kuin mulla oli nyt kärsivällisyyttä opetella. Jotenkin muutama täysin univelkainen päivä riitti. Lisäksi tähän rytmiyritykseen liittyi sekin, että vaikka koetin mennä illalla suht ajoissa nukkumaan, jotenkin stressasin sitä, että no niin nyt pitäisi jo nukkua että sitten jaksan herätä ja olla pirteä. Tietenkään uni ei silloin tule silmään. Sitten kun nukuin aamulla pommiin, oli mukava nälviä itseään pitkin päivää siitä, ettei edes pääse hereille sängystä vaikka on sen itselleen luvannut.
Kirjoittamisessakin olen pitänyt muutaman päivän taukoa. Tuntui myös, että aamulla en ole ollut ihan parhaimmillani tuottamaan tekstiä ja kehittelemään mitään tarinoita tai tapahtumia, koska todella tuntui että pää on ihan usvassa. Tavoitteenani onkin tällä hetkellä löytää juuri minulle sopivin ja toimivin päivä- ja kirjoittamisrytmi.
Viime päivien ihanimpia asioita on ollut hyvien ystävien tapaaminen ja mahtavat keskustelut, joista olen saanut paljon mietittävää ja uusia näkökulmia omiinkin ajatuksiin. Voin todella sanoa, että mua on siunattu ihanilla ystävillä, joiden kanssa vietetty aika on todellista laatuaikaa! Huomenna saapuu myös uskollisin ystäväni Aino-koira kotiin maalaislomaltaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti