Nyt olen ihan mielettömän väsynyt. Olen pari päivää vaeltanut aika minimiunilla ja tänään ei työpäivän jälkeen päiväuni tullut, joten ensi yönä sitten varmaan nukun kuin uppotukki. Lisäksi tuntuu, niinkuin jonkinlainen flunssakin olisi pyrkimässä sisään, vastustuksesta huolimatta. Joten jos ajatus ei ihan viivana luista, niin se voi olla yksi syy. Mutta tää juttu, josta ajattelin kirjoittaa, on pyörinyt mielessä jo pitkään.
Tänään ja lähes kaikkina muinakin päivinä, huomaan aina jossain vaiheessa ajattelevani jotain ajatuksia, jotka aiheuttavat stressin tunteita/pelkoa/ahdistusta/ärsytystä jne. Näin käy kun esimerkiksi mietin raha-asioita, tekemättömiä töitä tai mitä jos tapahtuu jotain- ajatuksia. Ajatukset livahtavat päähän huomaamatta ja pian huomaa olevansa keskellä mitä mä sitten teen kun/jos tapahtuu pahin mahdollinen vaihtoehto spekulointeja ja paniikki tai ärsytys nousee. Keho tuntuu levottomalta, pulssi tihenee, hengitys kiihtyy, on vaikea olla paikoillaan. Usein minulla nämä hetket tulevat juuri silloin kun menen nukkumaan tai muuten pysähdyn liikkeissäni tai olen koiran kanssa lenkillä ja on aikaa alkaa rauhassa ajattelemaan kaikkea mitä mieleen juolahtaa.
Jokin aika sitten löysin tien ulos tästä kierteestä, että valvon sängyssä ja olen huolissani ja stressaan asioita joille en siinä hetkessä voi tehdä mitään. En pysty estämään sitä, että ajatukset tulevat päähän, enkä ainakaan nyt vielä hallitse sitäkään, etten tarttuisi näihin huoliin. Mutta joku aika sitten mieleeni pelmahti ajatus, joka muutti näitä tilanteita oleellisesti (olen varmasti muuten tämänkin keinon pöllinyt joltain, mutta en nyt osaa nimetä keltä). Eräänä iltana nukkumaan mennessäni mietin kaikkea mahdollista työasioista terveyden menettämisen pelkäämiseen ja sitten kysyin yhtäkkiä itseltäni tärkeän kysymyksen. "Mikä minua TÄSSÄ hetkessä ahdistaa?" Siis siinä sängyssä maatessa, lämpimän peiton alla, pää tyynyssä, maha täynnä ruokaa. Ei mikään. Ei yhtään mikään. Olo parani välittömästä ja nukahdin pian.
Minua ahdisti ehkä joku menneessä tapahtunut asia ja siitä tekemäni tulkinnat, tulevaisuus tai joku uhkakuva jonka olin sepittänyt päässäni tai joka voi olla vaikka ihan todennäköinenkin vaihtoehto jossain tulevaisuudessa. Mutta siinä hetkessä ei mikään. Olen käyttänyt tätä kysymystä siitä illasta lähtien silloin, kun huomaan että olen tosi ärsyyntynyt, stressaantunut tai peloissani. Ja joka kerta sama vastaus, ei mikään. TÄSSÄ HETKESSÄ ei mikään. Ei se tarkoita sitä, että mun asiat olisivat täydellisen hyvin ja todellakaan en ole tällä hetkellä tyytyväinen kaikkiin asioihin elämässäni. Esimerkiksi tänään olen ajatellut, että Hyvin Moni Asia on tai on pahasti menossa perseelleen. Silti, juuri tässä hetkessä, kun istun nojatuolissa ja kirjoitan tätä, kaikki on hyvin. Se pelko tai huoli tai ärsytys on jossain mitä voi ehkä tapahtua tulevaisuudessa, jos asiat menevät niin kuin itseäni pelottelen tai haluan itselleni kertoa tai jossain, mikä tapahtui jo aiemmin. Sitä ei ole todellisuudessa olemassa tässä hetkessä. Se on olemassa vain tarinassa, menneessä tai tulevassa, mielessäni. Jos laskeudun päästä ja ajatuksista takaisin kehooni ja siihen hetkeen, missä kulloinkin olen, on olemassa vain se hetki ja siinä hetkessä ne ajatukset eivät ole totta eivätkä läsnä.
Nyt tunnen esimerkiksi väsymystä. Olen väsynyt ja se on ok. Olo on myös aavistuksen flunssainen. Sekin on ihan ok. Se ei sinällään aiheuta minulle stressiä/ahdistusta. Vasta se, kun alan ajattelemaan ajatuksia tyyliin...
"No niin, viikonloppu menee ihan hukkaan jos tuun nyt kipeäksi ja kiva sitten jos joudun menemään lääkäriin ja tää varmana menee keuhkoihin ja saan keuhkokuumeen ja joudun olemaan vuoteen oma monta viikkoa. Ja sitten saan astmalääkkeet ja millä helvetin rahalla niitäkin sitten ostan? Mua väsyttää enkä jaksa siivota ja kotikin on sotkussa ja olis pitäny eilen mennä aikasemmin nukkumaan niin nyt ei väsyttäisi. Ja mun pitäis vielä mennä koirankin kanssa ulos, en todellakaan jaksaisi. Mulla on varmaan joku anemia tai kilpirauhasen vajaatoiminta kun oon näin väsynyt. Miks mä en ole saanut tätä unirytmiäkään kunnolla toimimaan?"
...väsymyksestä ja flunssan oireista tulee ongelma ja ahdistus ja pelko ja stressi.
Jos vastaisin kysymykseen mikä minua ahdistaa ja pelottaa tai huolettaa tässä hetkessä, että minua ahdistaa nyt tämä flunssa ja väsymys, jatkokysymys itselleni olisi, kuinka voisin tehdä oloni paremmaksi juuri nyt? Tämän kysymyksen opin kesän inspiraatiovalmentajaltani Katri Manniselta, erään "stressi-illan" keskellä. No, voisin nyt mennä vaikka nukkumaan tai tehdä kaikki flunssanhelpotustaiat jotka tiedän. Jos sisimmässä tuntuu, että kyllä, minua nyt todella painaa ja pelottaa tässä hetkessä joku asia, auttaa huomattavasti jos pelkojen suurentelun ja tarinoiden kertomisen sijaan miettii, millä käytännön tavalla voisin helpottaa oloani juuri siinä hetkessä? Kaikille mieltä painaville asioille (siis niille, jotka välkkyvät uhkakuvina tulevaisuudessa tai stressaavat vaikka seuraavassa päivässä) ei välttämättä voi aina juuri sillä hetkellä tehdä mitään ihmeellistä, mutta voi vaikka sitten tehdä rentoutusharjoituksia ja pyrkiä siihen rauhallisuuden tilaan. Tai jos huolestuttaa seuraavan viiden vuoden raha-asiat, voi esimerkiksi tehdä suunnitelman, jolla selkeyttää ajatuksiaan, vaikkei voikaan juuri sillä hetkellä hoitaa koko raha-asia huolta pois olemasta.Tai vaikka vain lohduttaa itseään, toistamalla, että kaikki tulee järjestymään parhain päin ja että jokin ratkaisu löytyy varmasti. Jos sotku ärsyttää, mutta ei jaksa eikä halua piiskata itseään siivoamaan, voi päättää, milloin siivoan tai mistä aloitan. Sekin on konkreettinen askel asian eteen, vaikka sotku ei sillä katoakaan. Minä aion ainakin kohtapuoliin lievittää alkavaa kurkkukipua jäätelöllä ;)
Nautinnollista viikonloppua!
PS. Tapasin eilen valmentajani ainakin kesävalmennuksen tiimoilta viimeistä kertaa. Kirjoitan varmasti aiheesta vielä lisää, mutta nyt jo pakko sanoa, että oli ihan mielettömän huippu kokemus ja voin suositella valmennusta (tai ainakin tämän kyseisen valmentajan valmennusta) kaikille, jotka kokevat vaikkapa etteivät ehkä oikein tiedä mitä haluavat, tai elämä tuntuu "menettäneen makunsa". Itse olen löytänyt valmennuksen myötä mm. kirjoittamisen innon uudelleen ihan täysillä, alkanut näkemään omia toimintamallejani täysin uudella tavalla, löytänyt palan siitä, mitä on elää läsnäolossa, saanut apua ihmissuhdepohdintoihin ja -taitoihin...ja vaikka mitä muuta. Ajattelutapani on monessa kohtaa muuttunut ja sen johdosta koen viihtyväni elämässäni ja nahoissani nykyään erittäin paljon paremmin kuin ennen valmennusta ja ennenkaikkea kuuntelemaan itseäni paremmin. Toki tiedän, että valmentaja ei ketään pysty muuttamaan tai "kaatamaan päähän tietoa", vaan "työ" ja oppiminen pitää tehdä itse, mutta valmentajasta on valtava tuki ja apu sillä matkalla. On mahtavaa, kun joku kysyy juuri oleellisia kysymyksiä, antaa loistavia esimerkkejä, kyseenalaistaa ja haastaa ajattelemaan ja kohtaamaan asioita uudella lailla. Mun motivaatio on ollut tosi korkealla ja olen halunnut täysillä olla mukana tässä jutussa ja siksi varmaan olen ollut aika avoin myös haastamaan itseäni ja omia ajatuksiani valmennuksen myötä. Ja olen saanut tästä niin paljon enemmän kuin olisin ikinä uskaltanut toivoakaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti