Iloinen tuhlari

Tulen AINA niin hyvälle tuulelle, kun pääsen kunnon kirpputorikierrokselle. Voi johtua myös siitä, että melkein aina teen sen kierroksen loistavan naisen kanssa ja pävitämme samalla kuulumiset "terapiatuokion" merkeissä. Suuntaamme Vallilan makasiinien Valtteri-kirpparille aina satunnaisesti jompana kumpana viikonloppuaamuna. Joskus kirpparin kiertelyn jälkeen käymme myös syömässä ja on joskus tainnut pikku pikku janokin yllättää..

Lähes aina myös kannan sieltä selkä mutkalla vaatteita kotiinviemisinä. Olen tehnyt ihan uskomattoman hyviä löytöjä huippuedullisesti ja olen niistä ihan yhtä vimmoissani kuin joku muu, joka on saanut juuri hankittua uuden 1000 euron merkkilaukkunsa (tai luulisin että olen, mulla ei ole kokemusta tosta merkkilaukkufiiliksestä ;) ). Ensinnäkin kirpparilla tuntee aina tuhlaamisen sijasta säästävänsä rahaa, koska kaikki on niin paljon edullisempaa kuin kaupassa. Lisäksi olen löytänyt sieltä monet kerrat kaikkea sellaista mitä ei kaupoista saakaan, esimerkiksi jotain tietynväristä vaatetta, joka on lempparini mutta ei kuulu juuri silloin ketjuliikkeiden kausivärivalikoimiin. Sieltä löytää usein myös persoonallisempia vaatteita ja sellaisia, joita ei joka toisella kadun tallaajalla tule vastaan.  On vastaan tullut myös uutena todella kalliita vaatteita, joita nyt sitten joku kauppaa muutamien eurojen hintaan. Toisen turhuus voi olla toisen aarre.

Ymmärrän joidenkin ihmisten kirppari-inhon, jos kyseessä on kirppari, jonne roudataan suurinpiirtein reikäiset kalsaritkin ja kaikki vaatteet ovat jo parhaat päivänsä ja värinsä nähneet. Mutta esimerkiksi juurikin tuolla Valtterissa suurin osa myy todella hyväkuntoista ja -laatuista tavaraa. Sitä en ymmärrä, ettei joku voi ostaa kirpputorilta vain siksi, että vaate on ollut jonkun toisen käytössä aiemmin. Tietysti joku varmaan mieltää myös sen niin, että se on köyhien ja hippien hommaa, ja on tärkeää ostaa aina uutta ja trendikästä ja kehua miten paljon mikäkin merkkivaate maksoi. Otan iloisesti vastaan köyhän tai hipin tai suruttoman kirpparituhlarin arvonimen, mutta en vaihtaisi sitä "harrastusta" mihinkään tietämääni vaatekauppaan. Tunnen ylpeyttä ja riemua löydöistäni ja muistan aina kehua, että löysin sen kirpparilta, vaikka hienompaa kai olisi olla siitä mainitsematta. Olen tehnyt itseni kanssa diilin, etten enää osta vaatteita uusina kaupoista (ellei se ole joku SUPERMEGAihana ja tietysti alusvaatteet ja sukat yms.) ennenkuin olen käynyt katsomassa, löytäisinkö tarvitsemaani kirpparilta. 

Haikailin nyt viime viikot kivaa takkia syksyyn, tai aikaan ennen untuvatakin tarvetta ja kävin  jo katselemassa "lähikaupassani" Sellossa löytyisikö sieltä mitään maailman ihaninta takkia. No ei, ei ja ei tai joo ehkä, mutta hinta hipoi pilviä, joten EI. Tänään sitten löysin kaksi kivaa takkia ja maksoin niistä yhteensä 5 euroa. Lisäksi uuden kodin sai parikin syksyistä neuletta ja kahdet  farkut ja hame ja paita ja kivat kengät ja mekko. Kesällä ostin Hietalahden torin kirpparilta tosi ihanat vanhat nahkasaappaat, joihin ystävällinen myyjä oli juuri vaihtanut korkolaput. Hän pyysi kengistä 3euroa, mikä ei varmaan edes kata korkolappujen vaihdon hintaa, mutta iloisena maksoin jälleen. Nyt vaan odotellaan niitä viileämpiä syksyisiä tuulia, että saan pukeutua uuteen takkiin ja saappaisiin läkähtymättä.

Harhahankinnatkin ovat väistämättä tuttuja. Sovittamatta tekee helposti virhearvioita, jos vaatteessa ei ole kokomerkintää tai paikalla peiliä. Nekään eivät kuitenkaan harmita niin paljon, jos vaatteestaan on pulittanut vaan muutaman euron muutaman kympin sijaan, vaikkei palautusoikeutta olekaan. Huomaan myös, että kirpparit rohkaisevat  hankkimaan vaatteita, joita ei ehkä kaupasta uskaltaisi. Jotain vähän erikoista, jännän väristä tai uutta tyyliä on hauska kokeilla pikkurahalla. Omakin vaatekaappini on saanut paljon paljon uutta maustetta ja ennenkaikkea täytettä tätä myötä. No, onneksi oma myyntipöytä uskollisen kirppariystävän kanssa on jo varattu ja saan puolestaan laittaa itselle tarpeettomat vaatteet kiertämään :)

Vaikka tämä aihe hieman poikkeaa viimeaikojen enemmän tai vähemmän syvällisistä pohdinnoista, niin ei kuitenkaan kovin kauas. Viime päivinä olen ollut melko pahalla tuulella ja väsynyt ja koen, että  mulle nämä kirppariretket ovat niitä arjen iloja ja samalla "omaa aikaa" ja tärkeän ystävän tapaamista. Saan "lohtushoppailla" hyvällä omallatunnolla ja melko pienin menoin ja ohessa vaihtaa kuulumisia/purkaa mieltäni ystävän kanssa. Samalla se on ihanan pinnallisen kevyt, naisellinen vaateseikkailu, eikä koskaan tiedä mitä löytää!