Arkielämää

Paluu arkeen on tapahtunut. Monessakin mielessä. Ensimmäiset työviikot ovat hujahtaneet vauhdilla, viikonloput suorastaan pikakelauksella. Rakas avomiehenikin palasi pitkältä sairauslomalta työhön. Aikatauluja, työvuoroja, unirytmejä.. niistä on viime päivät tehty.Huvittuneena olen seuraillut omaa touhuamistani tai toheltamistani näissä arjen kiemuroissa. Lomalla oli niin helppo olla ainakin melkein hetkessä kiinni ja etenkin kun vietin useamman viikon yksin (koiran kanssa) kotona, kuvittelin jo lähes löytäneeni jonkinlaisen ihanan sisäisen tasapainon. 

Kas kummaa, se ei mennyt ihan niin simppelisti. Työssäni kohtaan päivittäin paljon ihmisiä ja sitten kun kotona odottaa sen lisäksi vielä joku, jonka kanssa omaa elämäänsä haluaa, tahtoo ja koettaa mahdollisimman sujuvasti sovittaa yhteen, huomaa pian olevansa hetkittäin hyvinkin äärirajoilla. Loman aikana vietin paljon aikaa yksin ja tunnustaudun muutenkin melko epäsosiaaliseksi ihmiseksi. Olen luultavasti päätynyt opiskelemaan sosiaalialaa, koska olen siinä "hyvä". Olen empaattinen ja herkkä aistimaan ihmisten tunnelmia ja tilanteita. Osaan halutessani tulla hyvin toimeen kenen tahansa kanssa -ainakin työajan puitteissa. Mutta se ei tarkoita sitä, että vapaa-ajallani haluaisin viettää aikaani ihmisten kanssa. Välillä en jaksaisi edes puhua mitään tai huomioida ketään. Kun yhtäkkiä se kaikki on osa arkeani, työ ihmisten kanssa ja toisen ihmisen huomioiminen vapaa-ajallakin, huomaan että haasteita riittää.

Huomaan tottuneeni useamman kuukauden kestäneen "etäsuhdevaiheen" aikana huomioimaan lähinnä itseni ja omat menoni, tapani ja tarpeeni. No joo, myös koiran tarpeet. Olen tilanteemme takia saanut elää viime kuukaudet aika itsekästä elämää. Kuitenkin nyt taas on totuteltava, että tämä on toisenkin ihmisen koti ja myös hänellä on oikeus kokea tämä kodikseen eikä hänen tarvitse täällä elellä minun ehdoillani. Minun tapani rentoutua on hiljaisuus, kirjoittaminen, lukeminen ja yksinolo. Mies taas tuntuu kaipaavan tvtä, juttelua ja tekemistä ja nukkuukin minusta välillä ihan ihmeellisiin aikoihin :D. Silti hänellä on ihan yhtä suuri oikeus omiin tapohinsa kuin minulla omiini. Olisi helppoa sortua siihen nalkuttajan rooliin, joka pitää omia tapojaan parempina ja pyrkii valittamalla saamaan muutosta aikaan toisessa. Tai vaatimalla vaatia toista laittamaan minun tarpeeni omiensa edelle.  En usko siihen, että toista pystyy todella muuttamaan, koska kukaan kumppanini ei ole koskaan kyennyt muuttamaan minuakaan ilman omaa tahtoani. Siksi koetan nyt kehitellä jotain luovaa ratkaisua siihen, miten omalta osaltani löytäisin tasapainon yksin- ja yhdessäolon trapetsilla.

Tällä hetkellä mietin edelleen toimivan aikataulun tai pikemminkin jonkinlaisen oikean rytmin löytymistä. Omaa aikaa, hiljaisia hetkiä, aikaa koota ajatuksia, täytyy jollain konstilla löytää, ellen halua luisua niin sanotulle automaattiohjaukselle elämässäni. Siis niille suht samoille raiteille, kuin ennen tätä "muutoksen kesää". Aamuherätykset aikaisin viikolla kuluvat lähinnä töihin valmistautumiseen, aamupalan rauhalliseen nauttimiseen ja koiran ulkoilutukseen, kuin esimerkiksi kirjoittamiseen. Kirjoittanut olen viikonloppuna ja muina hetkinä pätkittäin. Kaipaan kuitenkin enemmän "korvamerkittyä" aikaa siihen, että saisin rauhassa uppoutua tarinan maailmaan ja syventyä täysin omiin ajatuksiini ilman että joku katsoo tvtä vieressä tai koko ajan on mahdollisuus siihen, että tulee keskeytys tai aika loppuu kesken tai se on nipistettävä pois yöunista. Tiedän, että se on mahdollista, koska moni perheellinenkin ihminen siihen pystyy. Ihailen kyllä sellaisia ihmisiä, jotka osaavat suunnitella ajankäyttöään hyvin ja vielä suunnittelun lisäksi toteuttavat sen. 

Yksi helpotus aikapulassa on ollut se, että olen opetellut uuden tavan siivota. Ennen siivosin kerran viikossa, usein viikonloppuisin ja siivoukseen kului aikaa paljon ja siivousurakan aloittamiseen varmaan lähes yhtä paljon. Tästä voinee päätellä, etten todellakaan ole mikään kauhean pedantti järjestyksen ja siivouksen suhteen. Nyt olen pyrkinyt tekemään jotain joka päivä, niin etteivät kaikki hommat kasaannu yhdelle päivälle. Se on onnistunut yllättävän hyvin ja kun esimerkiksi tietää, että "päivän hommana" on siivota 15minuuttia, siihen on myös helpompi ryhtyä kuin koko asunnon järjestelyyn ja siivoamiseen kerralla. Näin olen saanut viikonloppuihin aikaa, koska siellä ei enää häämötä se ikävä siivousaika, jonka jälkeen ei sitten ehkä jaksa hetkeen muuta tehdäkään. 

Mielessäni on myös muita ratkaisuja siihen, miten voisin saada enemmän aikaa tällä hetkellä minua kaikista eniten innostaville asioille, mutta niistä ehkäpä tuonnempana lisää...;) Ne vaativat vielä hieman pohdiskelua ja kehittelyä. Hyviä ideoita otetaan vastaan siis.