Adventtiaikaa

Kelkkani on kääntynyt. Nyt tirkistelen aamuisin toiveikkaana ikkunasta, joko se olisi tapahtunut. Kyttään hämärässä illassa, tulisiko se jo. Edes yksi pieni hiutale tai rännän märkä rätti. Ei vielä. Ensilumi antaa odottaa. Tänään, ensimmäisenä adventtisunnuntaina, alkaa joulun odotus. Valkean joulun, toivoisin. 

Olen antanut itseni nukkua pitkään ja olla vaan, tekemättä paljon mitään -etenkään mitään järkevää. Polttelen kynttilöitä ja nuuhkin vasta-auennutta hyasinttia. Juon glögiä, syön kaupan tarjouspiparkakkuja ja kuuntelen kokoamaani talvi-biisilistaa Spotifysta. Erityisen ihanalta on tänään kuulostanut Peter Broderick-nimisen miehen levy Float. Löysin sen vahingossa, kun kuuntelin sen Snowflake-nimistä kappeletta etsiessäni biisejä tuolle talvilistalleni. 

Äsken koetin kuvata kirpparilöytöjäni, mutta totesin että äh-antaa olla. Ensiksikin siksi, että kotonamme on niin ihmeellinen valaistus, vaikka löisi kaikki lamput päälle ja toiseksi siksi, että en osaa kuvata vaatteita niin, että ne näyttäisivät siltä, miltä niiden kuuluisi. Lisäksi ongelmaksi muodostui myös se, että lähes kaikki vaatteeni tai ainakin 85%, on kirpputorilta, joten vaikeaa valita niistä ne tärkeimmät jutut. Miehellä olisi parempi kamera, mutta en tähän hätään jaksanut alkaa opiskella sen asetuksia. Ehkä jatkan joskus tätä projektia...

Ihana "riikinkukkomekko", jonka oikeastaan löysi ystäväni,
mutta jonka sitten sain myöhemmin. Hintaa taisi olla 1euro.

Huono kuva maailman makeimmista nahkasaappaista, 8euroa.

Joulun odotus merkitsee minulle itselleni hiljentymistä, rauhoittumista ja nauttimista. Joulun aika on jollain lailla pyhää aikaa, herkkää ja kaunista. Samalla vuoden viimeinen kuukausi on valmistautumista uuteen vuoteen ja menneen vuoden summaamista. Se on itsestä ja toisista huolehtimista, kynttilöiden sytyttämistä pimeän keskelle. Aikaa tassutella villasukissa ja nukkua suloisia päiväunia. Kuuntelen joulun aikaan paljon virsiä ja vanhoja joululauluja, jotka ovat enemmän hengellisiä kuin joulupukkimaisia.  Töissä askarrellaan joulua ja pyritään välittämään lapsille joulun tunnelmasta muutakin kuin se, että tulee ihan hirveesti ninjagoita, herofactoreita ja hellokittyja paketeista kun vaan toivoo. 

Tänä jouluna olen luultavimmin täällä etelässä. Osasyy on se, että olen aatonaattona vielä myöhään iltapäivään töissä ja jatkan töitä heti pyhien jälkeen, joten lomapäiviä on vain muutama ja matkustaminen junassa joulun aikaan koiran kanssa on ehkä siinä top 5-listassa, mistä tykkään vähiten. Luultavasti tänä jouluna en kuitenkaan vietä joulua yksin, niinkuin viime vuonna, vaan saan olla rakkaimpani ja karvakorvakoiran kanssa. Viime joulu yksin kotona oli yksi elämäni kauneimpia, vaikka kyllä kirpaisee vähän kirjoittaa noin. Ymmärrän kyllä ihmisiä, jotka haluavat viettää joulun juhlaa läheistensä kanssa. Joulutunnelmia on varmaan yhtä monia kuin on kotejakin. Joissakin kodeissa joulu on sitä rauhaa ja aitoa iloa ja lämpöä ihmisten kesken, joissakin toisissa sitä on sitten vähän vähemmän ja osa tärkeästi juhlasta hautautuu liiallisen hössötyksen ja yhteisen joulumielen teeskentelyn alle. Sellaisen joulun jälkeen tuntee itsensä latautuneen sijasta entistä väsähtäneemmäksi.

 Joulussa maalla, vanhempieni luona, on kyllä enemmän perinteistä tunnelmaa. Koko lapsuudenkoti on koristeltu hyvin kauniisti ja siellä on aito kuusi ja joulusauna ja kaikki jouluruoat mitä kuuluukin. Joulu vietetään perinteisesti perheen kesken. Silti, kun viime jouluaattona olin täällä pienessä kodissani yksin ja  tein jouluruoaksi ihaninta pastaa mitä keksin, tunsin erikoista vapautta ja rauhaa. Ei ollut aikatauluja, sain hengähtää, en pahoittanut kenenkään mieltä sillä, että halusin vain olla hiljaa ja levätä.  Liikutuin siitä, että sain vain olla, ilman syyllisyyttä tai paineita tai riitaa siitä, kenen mielen mukaan mikäkin jouluaskare pitää toimittaa tai siitä, olinko nyt pirteällä ja reippaalla joulutuulella vai väsynyt tai allapäin. Monet ovat sitä mieltä, ettei joulua sovi viettää yksin, mutta minä voin suositella sitä lämpimästi kaikille niille, jotka tapaavat stressata joulun vietosta tai pikemminkin joita ärsyttää se, kun muut hössäävät ja pinnat kiristyvät ellei kaikki mene niinkuin "kuuluisi".  Kun joulun riisuu paljaimmilleen ja hiljentyy sen ääreen, jäljelle jäävät ne tärkeimmät, rauha, kiitollisuus, pyhyyden tuntu ja aito, sydämestä nouseva jouluilo ja rakkaus. 

Ihanaa joulun odotusta :)