Elämä on ihmisen parasta aikaa

Inspiroiduin kovasti life coachini ajatuksesta, että onnellisuutta ei voi siirtää tuonnemmaksi ajattelemalla että sitten kun minulla on uusi työpaikka/kun olen laihtunut kymmenen kiloa/kun olen lomalla/kun saan oman talon, SITTEN olen onnellinen. Tai päinvastoin JOS menetän työni/parisuhteeni/autoni elämäni on  pilalla ja tulen onnettomaksi. Vielä yksi versio on ajatella, että JOS sitä tai tätä ei olisi tapahtunut menneisyydessä olisi elämäni täydellistä. Onnellinen voi olla nyt ja tässä.

Itse olen elänyt tässä sitten kun-uskossa pitkään. Olen tehnyt aarrekarttoja unelmistani, asettanut -melko epärealistisiakin- tavoitteita ja ylipäänsä kuvitellut elämääni jossitellen sitä, miten asiat olisivat voineet mennä, mitä olisin voinut tehdä toisin tai mitä pitäisi tapahtua että tulisin 100% onnelliseksi. Sitten kun- elämäni on kuitenkin harhaa ja omaa historiaakin miettimällä huomaa, ettei pelkäämällä tai onnen ankkuroimisella johonkin tulevaisuuteen ole hyötynyt mitään. Kerran esimerkiksi ripustin onneni silloiseen parisuhteeseeni ja ajattelin että "jos tää nyt loppuu niin mun elämä on pilalla" ja tein kaikkeni pysyäkseni silloisessa paskassa suhteessani. No, suhde loppui ja huomasinkin alkujärkytyksen jälkeen tuntevani helpotusta ja rauhaa kun olin yksin. Olin ollut siis väärässä pelkojeni ja odotusteni kanssa. Joskus myös halusin kiihkeästi muuttaa kaupungista "maalle" tai ainakin vähän rauhaisimpiin maisemiin. Saunallinen rivitalokämppä tuntui unelmien täyttymykseltä ja ajattelin, että siellä tulen olemaan täydellisen onnellinen. Kävi niin, että asuin asunnossa muistaakseni kokonaiset kolme kuukautta ja se aika ei todellakaan herätä tällä hetkellä mitään hirvittävän onnellisia muistoja. Asiat  ja elämä eivät todellakaan aina mene niinkuin minä haluan ja kuvittelen - ja oikein hyvä niin. Miten monta iloista "sattumaa" tai yllätystä olisikaan jäänyt kokematta jos elämä todella menisi aina prikulleen omien suunnitelmien, halujen ja toiveiden mukaan. Sitäpaitsi syvällä sisimmässäni uskon, että on joku joka suunnittelee ylipäänsä elämää mua paremmin ja nauraa sille, kun yritän itse "hallita elämää" ja tehdä vakavastiotettavia suunnitelmiani.

Sen vuoksi en voi tällä hetkelläkään tietää, että olisinko todella sitten niiiiiin onnellinen kun esimerkiksi kirjoittamani kirja on valmis tai sitten jos se tai joku muu hengentuotokseni vaikkapa joskus julkaistaisiin.  Silti se ei estä minua kirjoittamasta, koska minusta kirjoittaminen nyt vaan on kivaa riippumatta siitä, mihin se ehkä tulevaisuudessa voi johtaa. En myöskään halua nyt ajatella  että voi ei, loma loppuu ihan kohta ja sitten menen taas töihin ja sitten olen en ehdi sitä tai tätä tai olen vaan hirveän väsynyt iltaisin. Mistäs sen tietää? Voihan olla että siitä tuleekin energinen fiilis tai työhön paluu tuokin jotain mukavaa tullessaan. Haluan opetella keskittymään tähän hetkeen ja tekemään niitä asioita, jotka juuri nyt tuovat iloa ja tuntuvat hyvältä ripustamatta siihen (ainakaan liikaa) tulevaisuuden painetta. Tottakai voin silti edelleen suunnitella, että joo, olisi ihana lomailla ensi talvena jossain lämpimässä tai voin sopia juttuja, joita teen vaikka ensi viikolla. Mutta en aseta niihin sitä latausta, että se tulisi tekemään minut onnelliseksi tai onnettomaksi. Hyvä olo kumpuaa sisältä. 

Olen ollut taipuvainen myös miettimään menneisyyttä aika paljon ja pohtimaan, teinkö jotain oikein tai väärin tai mitä jos olisin toiminut/asiat olisivat menneet toisin. Se ei tietenkään ole erityisen hyödyllistä, koska menneisyyttä ei ole toistaiseksi kukaan onnistunut muuttamaan ja se ei siitä pohtimalla tule miksikään. Katsoin joskus (aika ahdistavan) leffan nimeltä Perhosvaikutus, joka perustui juuri siihen, että jos menneisyyttä voisi muuttaa. Päähenkilön elämässä oli tapahtunut kamala asia, ja elokuvassa näytettiin  erilaisia versioita siitä, miten elämä ja asiat olisivat menneet jos hän olisikin toiminut tapahtumahetkellä toisin. Päähenkilöllä oli siis kyky siirtyä ajassa taaksepäin ja muuttaa tapahtumien kulkua. Lopputulos ei todellakaan aina ollut se, että asiat olisivat menneet paremmin. 

Tämä ajatus on auttanut myös itseä laskeutumaan paremmin tähän hetkeen menneisyydestä tai tulevaisuudesta. Menneisyydessä tapahtuneet asiat ovat jo tapahtuneet, jos juuri ne asiat eivät olisi tapahtuneet, voi olla että en olisi tässä ja nyt (muka jotenkin onnellisempana ja tasapainoisempana kuin ilman niitä asioita). Tämä elämä ja tilanne on siis minulle tapahtuneiden asioiden ja tekemieni omien valintojen summa ja hyvä niin. Tämä on ainoa piste, johon elämäni voisi päätyä niillä valinnoilla ja tapahtumilla ja ihmisillä, jotka elämässäni ovat olleet: kaikki on siis niinkuin kuuluukin olla (tämä oivallus on myös suoraan lainattu life coachiltani). Leffan katsottuani ajattelin myös sitä, että joo, vaikka minä olisin tehnyt jotain toisin, niin kaikki tässä elämässä ei todellakaan edes riipu minusta yksin ja pyöri minun napani ympärillä. Todennäköisesti silloin joku muukin olisi tehnyt jotain toisin ja lopputuloskin olisi ihan erilainen ja ehkä myös niitä kivoja asioita, joista nyt olen kiitollinen, olisi jäänyt tapahtumatta. On muita ihmisiä, olosuhteita ja tilanteita, reaktioita, joilla on ollut lusikkansa sopassa. Tällä hetkellä voin kyllä miettiä, onko asioita, joita haluaisin NYT tehdä toisin tai oppia. Salaisuus on se, että ainoa hetki toimia on tässä ja nyt. 

Olen vasta tosi alussa tällä tässä ja nyt-elämisen oivaltamisessa ja joku voi nauraa nyt partaansa, että siellä se Riikka nyt filosofoi kun mikäkin ja löytää isoja ammottavia aukkoja tästä logiikasta, sallittakoon se ;) Olen kiitollinen, että olen saanut tänä kesänä oivaltaa ystävien kanssa käytyjen keskustelujen ja valmennuksen perusteella ensi kertaa edes häivähdyksiä tästä.

Oikein Henkevää Viikonloppua!