Mielenmuuttaja

Aina on lupa muuttaa mieltään. On hyvä osata muuttaa näkökulmaa, vaikka olisi kuinka kiihkeästi ensin puolustanut omaa mielipidettään. Minulle kävi näin muutama päivä sitten, jouduin tai sain pyörtää pääni.

Sain kuulla ideasta, joka vaikuttaisi toteutuessan  elämääni merkittävästi. Ensimmäinen reaktioni oli suuttumus. Idea oli mielestäni aivan järkyttävän huono. Se pelotti minua, silmieni eteen maalautui uhkakuva siitä, mitä kaikkea ikävää idean toteutumisesta voisi seurata minulle. Puolustauduin perustelemalla, miten väärä koko  idea oli ja annoin jo dramaattiset vaihtoehdot MINÄ tai IDEA. Itkin ja vaivuin itsesäälin taantuneeseen tilaan. Minä olin uhri, jonka ote oman elämän ohjauspyörästä oli luisunut jollekin muulle. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin nostaa kädet ilmaan ja  luisua kyydissä ojaan ja jäädä sinne keräämään itseäni. Kaikki tulisi olemaan pilalla. Miksi kukaan ei ajatellut minua?!!!! MIKSI MINUT _aina_ PAKOTETTIIN TÄLLAISIIN PASKAMAISIIN TILANTEISIIN?!!!

Meni vähän aikaa. Siis ihan oikeasti minut huomioon ottaen yllättävän vähän aikaa. Rauhoituin. Syttyi ajatus siitä, että entä jos...Entä jos, suhtautuisin ideaan niin, että se olisikin hyvä idea. Niin, että se olisi minun ideani. Ei niin, että minut pakotetaan tekemään ratkaisuja jonkun toisen pillin mukaan, vaan niin, että mitä jos olisin itse valinnut tämän idean? Mitä jos omistaisin koko ajatuksen? Mitä mahdollisuuksia siinä olisi? Mitä idean toteuttaminen voisi antaa MINULLE? ( Asiassa auttoi hieman jälleen kerran myös inspiraatiovalmentajani kysymyksellään "mitä tekisit jos et pelkäisi mitään?" -erittäin hyvä kysymys!)

Aloin myös tajuta, että pääsyy suuttumukseeni ja vastustukseeni oli pelko. En ollut osannut varautua sellaiseen muutokseen edes ajatuksen tasolla. En tiennyt miten reagoida, joten reagoin vastustamalla sitä, kieltämällä sen, puolustamalla itseäni ja oikeuksiani. Muutoksen ajattelu pelotti ja suututti myös siksi, etten ollut itse keksinyt sitä. Se ei ollut minun haluamani muutos. Olen kyllä ollut valmis muuttamaan suunnitelmiani niin kauan ja melko innokkaastikin, kunhan vain vastaan itse niiden keksimisestä. Jos vastaava ajatus olisi todella alunperin ollut minun, olisin ollut siitä valtavan innoissani.  Mutta koska se tuli toiselta ja toteutuessaan vaatisi minulta muutosta, se tuntui vain vaaralliselta. 

Elämä ei onneksi mene aina omien suunnitelmieni mukaan, vaikka kuinka tiukasti tahtoisin kiinni niistä pitää. Se heittelee eteen kaikenlaista minusta riippumatta. Varsinkin jos tahtoo jakaa elämänsä jonkun toisen kanssa, jolla on omia ideoita, omia haaveita, toiveita ja päämääriä, ei voi ajatella kulkevansa aina itse suorinta reittiä vain omaan suuntaansa ottamatta toista huomioon, tai muokkaamaan omaa reittiään toisinaan vähän lähemmäs toisen reittiä. Havassa lienevät ne, joiden unelmat ja elämien navigaattorit ohjaavat tismalleen samoja teitä yhteiseen päämäärään. Pelkäsin myös, että suostumiseni edes ajatuksen tasolla tähän ideaan tarkoittaisi sitä, että suostuisin uhriksi, laimeaksi lampaaksi ja samalla luopumaan kaikesta omasta toisen eteen. Miksi minun pitäisi tässä joustaa? Joustaisiko toinen vastaavassa tilanteessa minun vuokseni? 

Kun olin alkanut ajatella, mitä hyvää tai mitä mahdollisuuksia ideassa olisi MINULLE, en enää ajatellut itseäni altavastaajana vaan toimijana. Keksin ideasta jo aika paljon hyvääkin, näin mahdollisuuksia, erilaisia toteuttamistapoja, varasuunnitelmia, hyötyä ja jopa tunsin pientä salaista innostusta, miten mielenkiintoista siitä voisi tulla. ENPÄ OLISI USKONUT!  Mielensä muuttaminen tuntunutkaan luovuttamiselta tai periksi antamiselta vaan hauskalta ja vähän innostavaltakin. Kokeilkaa kotona :D

Tajusin myös sen, että en voi mitata asioita läheisimpieni kanssa niin, että teen jotain vain ja ainoastaan, jos toinen on valmis tekemään saman minulle. Se ei ole välittämistä eikä rakkautta vaan itsekkyyttä.    Silloin  mielessä pyörii vain takaisin maksun aika tai se tunne, että on toiselle jotakin velkaa. Maailmassa lähes joka kulttuurissa esiintyvä viisaus kuuluu kutakuinkin "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille". On luultavasti jokin syy, ettei se ole muodossa "Tehkää ihmisille vain se, minkä hekin tekisivät teille."